lauantai 23. huhtikuuta 2011

Riekkosuo

Riekkosuon ennaltamistyöt alakaa oleen loppusuoralla,kivineva näyttää nyt siltä mitä se on ollu joskus viiskyt luvulla,ollessaan villi ja vapaa.Viimmeviikolla raivailtiin talkoilla viimmeisiä männynkäkkyröitä,mitä talvella jätettiin pienuuden takia pystöön,vielä jäi pariksi päiväksi raivaamista.Tälläviikolla käytiin kartoittaan montako riekkokukon reviiriä löytyy kyseiseltä suolta.Olipa kokemus sekin,en ole vielä tähänpäivään tienny miten se homma toimii.Aamulla ennen auringon nousua,noin puoli viijen aikaan mentiin suonreunaan.Siinä sitten riekkokukon laulua ilimoille pikku tovi ja ootusta, vastaako kukaan.Meni siinä minuutti kaks,niin jopa vastas riekkokukko ja samassa lentää liihotti paikalle, noin kymmenenmetrin päähän.Alotti pirunmoisen päkätyksen ja hyppeli eestaas.Oli siinä itellä naurussa pitelemistä,piti yrittää olla hiljaa ja liikkumatta,ettei kukko huomais.Riekko ku saa rauhassa laulaa jonku ajan, niin se kesyyntyy ja tulee ihan muutamankymmenen sentin päähän terenteleen.Aikansa se kierteli meitä ja totes ettei me uhata sen reviiriä,lähti sitten takas omalle tontille metän reunaan.Me jatkettiin matkaa noin puolikilometriä ,suon toiseen kulmaan,jossa sama peli.Toinen riekkokukko tuli heti puolustaan reviiriään,päkätti pystönä ,ku isompiki lintu.Aikansa kierrelleen ja laulaen sekin palas omaan paikkaansa.Muita kukkoja ei sitten ollu,mutta hyvä merkki ,että heti ekakevväänä ilmesty kaksi reviiriä suolle,jossa on tilaa neljälle reviirille.Tutkimusten mukaan riekkokoiras tarvii noin viidenhehtaarin reviirin.Ensi kevväänä kartoitetaan uuvestaan tilanne ,josko olis kanta kasvanu.Toivottavasti kanahaukat ei verota kantaa,vaan riekot lisääntys suolla,vois riekolaulua kuunnella jatkossakin.

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Luonto ottaa omansa

                                                                                                                                                                                                             



 



















Ei olis tarvinu ku parikuukautta vielä jaksaa tämän naaraan, nii ois ruokaa ollu hengenpitimiksi .Tai mistäpä tuon tietää mikä sitten tuli,ku uupu tuohon risukkoon.Talavella ei raposasti sitä hirvien ruokaa metissä ole,moni kuolee,mutta suurinosa kuitenki seleviää.Tahtoopa se olla että luonto ottaa omansa joka lajin kohalla,näin kai se luoja on sen kierron
suunnitellu.Eipä silti,on tuossa elikossa pikku nisäkkäille syötävää moneksi päivää.Toisen surma on toisen pelastus,jotku viisaat sannoo.Kauriit on ihimeesti selevenny talavesta.Oon päässy seuraan kolomen kauriin talavi elämää meleko läheltä,tukena ja turvana niillä on ollu naapurin highlanderit.Ruuan ne on jakanu sopusasti ja kauriit on ollu pedoilta suojassa ku ne on käyskennelleet mullien seassa.Saa sitten nähä risteytyykö ne ja tulee tuhatkilosia kauriita :)